Pienestä pitäen mun
haaveammattiini on liittynyt hevonen. Oli se sitten hevosenhoitaja tai
eläinlääkäri, hevoset olivat kaikki kaikessa. Vanhemmiten tuli selväksi, ettei
musta ainakaan eläinlääkäriä tule. Matikkaa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa...
Kaikkea mitä koulussa vihaan eniten tarvittaisiin tuohon ammattiin ja mun pää
ei kestäisi sitä.
Vanhemmat, sukulaiset ja
lopulta oma järkikin sanoi, että susta ei tuu hevosenhoitajaa. Paska palkka,
paskaa duunia, hullujen hommaa... Ja lopulta kuitenkin yhteishaussa olin
melkein pistämässä Kaustisen raviopiston nimeä toiseksi hakuvaihtoehdoksi.
Näin jälkeenpäin
mietityttää ja ehkä kaduttaakin, että en laittanut sitä siihen listaan, koska
jos en olisi päässyt Rellun IB-linjalle, olisin joutunut jäämään Hämeenkyröön.
Kaustisella kuitenkin neljän vuoden kuluttua olisi odottanut valkolakki ja
ammattinimike: hevosenhoitaja. "Onneksi" tämä kaikki on vain jossittelua,
sillä olen kyllä tyytyväinen tämänhetkiseen opiskelupaikkaani ja ainakin vielä
hevoset ovat osa elämääni, lukiosta huolimatta.
Nuorempana kinusin aina
hevosta. Yläasteella tajusin, ettei sellainen mitenkään sopisi tulevaan
elämänvaiheeseeni ja olen ihan onnellinen, että minulle ei koskaan sitä ratsua
hankittu. Ajan mittaan halu omasta ratsusta vaihtui omaan ravuriin. Tällä
hetkellä en halua ratsua ja olen päättänyt, että jos joskus hevosen hankin, se
tulee olemaan ravihevonen. Jos tuuri käy, se maksaa itsensä takaisin. Olen myös
huomannut sen, että haluni työskennellä juuri ravihevosten parissa on
suurentunut vuosien saatossa. Olin viime talvena Niemisellä tetissä ja homma
oli juuri sitä, mitä sen oletinkin olevan: ei mitään hehkeää mutta kokemus
lähinnä vahvisti haluani hevosalalla työskentelystä.
Jos Siiristä joskus aika
jättää ja elämäntilanteeni sallii uuden vuokrahevosen ottamisen, aion etsiä
pääasiassa sellaista yksilöä jolla pääsisi ajamaan. Haluan edelleen suorittaa
c-ajoluvan, kunhan vain löytäisin hevosen sinne kurssille. Mikä parempi tapa
hankkia mahdollisia suhteita kuin työt? Viikonlopputyöt ravitallilla tai
iltahommat juoksupoikana raveissa olisi ihan unelmaduunia tähän lukion
vastapainoksi. Mutta mistä niitä löytää? Tai paremminkin: Kuka on halukas
ottamaan 16-vuotiaan tallillensa töihin?
Tässä viimeisen parin
kuukauden aikana, raveja seurattuani vielä entistäkin enemmän ja Riina Rekilän sekä Emma Väreen vaikutuksen alaisena, ajatus siitä,
että lähtisinkin lukion jälkeen aikuisopiskelemaan hevosenhoitajaksi tai
ravivalmentajaksi on kytenyt riittävän kauan, että se roihuaa nyt jo ihan
kunnon liekillä. Nykyään on kuitenkin pakko opiskella monta ammattia, enää et
opiskele kokiksi ja tee sitä hommaa seuraavat 50 vuotta, niin miksei sitten
toteuttaisi niitä unelmiaan kerran siihen on mahdollisuus! Kepillä voi koittaa
keväistä jäätä ja jos ei sitten onnistakaan niin voi aina palata opiskelemaan
vähän lisää, kun on lukio pohjalla.
Voih. Itsellä vähän samat haaveet. Erona vaan että oon valmistunut amiksesta eri ammattiin ja ikää 20v.jotenkin uskallusta ei ole vaan vielä lähteä opiskelemaan vaikka miten tekisi mieli. Mulla kun ei hirveesti kokemusta oo isoista talleista ja niiden toimintatavoista. Oma 5vee ratsuheppa löytyy kyllä. Entisenä koulukiusattuna ehkä pelottaa että muut opiskelijat olisivat paljon kokeneempia ja alkaisivat ilkkumaan. Vaikka kuka on seppä syntyessään.
VastaaPoistaIhan rohkeesti kannattaa vaan hakee kouluun! Oppimaanhan sinne mennään ja isoilla talleilla saa tosi hyvin yleensä perehdytyksenkin!
Poista