21.9.2017

Lapsuuden haaveista päivää - olisiko hetki aikaa jutella?

Pienestä pitäen mun haaveammattiini on liittynyt hevonen. Oli se sitten hevosenhoitaja tai eläinlääkäri, hevoset olivat kaikki kaikessa. Vanhemmiten tuli selväksi, ettei musta ainakaan eläinlääkäriä tule. Matikkaa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa... Kaikkea mitä koulussa vihaan eniten tarvittaisiin tuohon ammattiin ja mun pää ei kestäisi sitä.
Vanhemmat, sukulaiset ja lopulta oma järkikin sanoi, että susta ei tuu hevosenhoitajaa. Paska palkka, paskaa duunia, hullujen hommaa... Ja lopulta kuitenkin yhteishaussa olin melkein pistämässä Kaustisen raviopiston nimeä toiseksi hakuvaihtoehdoksi.



Näin jälkeenpäin mietityttää ja ehkä kaduttaakin, että en laittanut sitä siihen listaan, koska jos en olisi päässyt Rellun IB-linjalle, olisin joutunut jäämään Hämeenkyröön. Kaustisella kuitenkin neljän vuoden kuluttua olisi odottanut valkolakki ja ammattinimike: hevosenhoitaja. "Onneksi" tämä kaikki on vain jossittelua, sillä olen kyllä tyytyväinen tämänhetkiseen opiskelupaikkaani ja ainakin vielä hevoset ovat osa elämääni, lukiosta huolimatta.



Nuorempana kinusin aina hevosta. Yläasteella tajusin, ettei sellainen mitenkään sopisi tulevaan elämänvaiheeseeni ja olen ihan onnellinen, että minulle ei koskaan sitä ratsua hankittu. Ajan mittaan halu omasta ratsusta vaihtui omaan ravuriin. Tällä hetkellä en halua ratsua ja olen päättänyt, että jos joskus hevosen hankin, se tulee olemaan ravihevonen. Jos tuuri käy, se maksaa itsensä takaisin. Olen myös huomannut sen, että haluni työskennellä juuri ravihevosten parissa on suurentunut vuosien saatossa. Olin viime talvena Niemisellä tetissä ja homma oli juuri sitä, mitä sen oletinkin olevan: ei mitään hehkeää mutta kokemus lähinnä vahvisti haluani hevosalalla työskentelystä.

Jos Siiristä joskus aika jättää ja elämäntilanteeni sallii uuden vuokrahevosen ottamisen, aion etsiä pääasiassa sellaista yksilöä jolla pääsisi ajamaan. Haluan edelleen suorittaa c-ajoluvan, kunhan vain löytäisin hevosen sinne kurssille. Mikä parempi tapa hankkia mahdollisia suhteita kuin työt? Viikonlopputyöt ravitallilla tai iltahommat juoksupoikana raveissa olisi ihan unelmaduunia tähän lukion vastapainoksi. Mutta mistä niitä löytää? Tai paremminkin: Kuka on halukas ottamaan 16-vuotiaan tallillensa töihin?



Tässä viimeisen parin kuukauden aikana, raveja seurattuani vielä entistäkin enemmän ja Riina Rekilän sekä Emma Väreen vaikutuksen alaisena, ajatus siitä, että lähtisinkin lukion jälkeen aikuisopiskelemaan hevosenhoitajaksi tai ravivalmentajaksi on kytenyt riittävän kauan, että se roihuaa nyt jo ihan kunnon liekillä. Nykyään on kuitenkin pakko opiskella monta ammattia, enää et opiskele kokiksi ja tee sitä hommaa seuraavat 50 vuotta, niin miksei sitten toteuttaisi niitä unelmiaan kerran siihen on mahdollisuus! Kepillä voi koittaa keväistä jäätä ja jos ei sitten onnistakaan niin voi aina palata opiskelemaan vähän lisää, kun on lukio pohjalla.

Jos selviän IB:stä hengissä, toimikoon hevosala palkintonani! 

2 kommenttia:

  1. Voih. Itsellä vähän samat haaveet. Erona vaan että oon valmistunut amiksesta eri ammattiin ja ikää 20v.jotenkin uskallusta ei ole vaan vielä lähteä opiskelemaan vaikka miten tekisi mieli. Mulla kun ei hirveesti kokemusta oo isoista talleista ja niiden toimintatavoista. Oma 5vee ratsuheppa löytyy kyllä. Entisenä koulukiusattuna ehkä pelottaa että muut opiskelijat olisivat paljon kokeneempia ja alkaisivat ilkkumaan. Vaikka kuka on seppä syntyessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan rohkeesti kannattaa vaan hakee kouluun! Oppimaanhan sinne mennään ja isoilla talleilla saa tosi hyvin yleensä perehdytyksenkin!

      Poista

Muistathan jättää asiattomuuden omaan tietoosi!