27.4.2017

Kamikaze-kuskit Teivossa

Moikka,
Oltiin viime sunnuntaina Pauliinan kanssa ensimmäistä kertaa Leenulla radalla. Tarkoitus oli vain tunnustella, miten Leenu toimii radalla, kun hän ei ole moneen aikaan siellä ollut. 


Treffit oli sovittu Teivon alakatoksille klo 12 ja sinne kymmenen yli saavuinkin. Leenu oli jo melkein valjaissa, kun mukana oli tallilta monta ihmistä sekä yksi suomenhevonen myös. Leenulle oli hommattu sekki ja lainaan saatu ihan oikea potkuremmi, joka oli hieman pitkä mutta parempi se kuin ei mitään. 




Lähdettiin radalle pienen miettimisen jälkeen, että kuka sinne nyt sitten Lemppaa ajamaan lähtee. Ensin Pauliinan piti mennä yksin, mutta koska Pauliina ei aikaisemmin ollut ajanut radalla, olisi turvallisempaa Leenun tuntien, että myöskin minä lähtisin mukaan. 
Ajettiin ensin kerran käynnissä radan ympäri ulkoratoja pitkin ja sen jälkeen otettiin etusuoralla vähän hölkkää. Kolmannen kierroksen alkupuolella Leenulta lähti toinen korvapallo irti ja se Hänen Korkeuttaan hieman säikäytti, minkä johdosta saatiin makua taas näistä äkkikäännöksistä. Tämän jälkeen Pauliina luovutti ohjakset vähäksi aikaa minulle. Otettiin sitten pari reippaampaa pätkää ja nämä menivät oikein mallikkaasti.
Leenulla oli vähän kiimaa, hirveästi hirnuili ja häntä heilui, mutta silti toimi ihan normaalisti. Leenu ei pelännyt traktoria ja nopeammatkin hevoset menivät ohitse ilman sen suurempaa katastrofia. Tämä oli helpotus ja nosti osakkeita sen suhteen, että Leenusta voisi vielä jotain tullakin. 



Loppu ajo meni kivasti, myös Pauliinan ajamana ja Erkin (se mukana ollut suomenhevonen siis) tullessa rinnalle päästiin vetämään hyvä hiitinpätkä. Leenu ei myöskään kertaakaan ajon aikana punkenut talliportille kaarteessa tai yrittänyt hyppiä pystyyn siinä kohtaa, mitä Leenu kotona tekee aina välillä. Tätä voisi siis kutsua jonkinlaiseksi työvoitoksi senkin asian suhteen. 



Leenu pestiin ajon jälkeen ihan kunnolla saippuan kanssa, kun se on viimeksi pesty saapuessaan Pauliinalle noin vuosi sitten. Leenu välillä vähän nosteli takajalkaa siihen malliin, että olisi potkaissut, mutta ei onneksi sitä tehnyt. Viime kerralla Leenu oli kuuleman mukaan hyppinyt useamman kerran pystyyn, onneksemme kuitenkin ei hypännyt kertaakaan. 

Päivä oli siis kaikin puolin oikein onnistunut ja siitä jäi hyvä mieli kaikille. Leenu ehkä yllätti hieman positiivisesti järkevyydellään ja terhakkuudellaan, taisi tulla vanhat muistot radalta mieleen ja sen mukana käytöskin parantui. 

-Sara


4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Ainut mikä jäi häiritsemään oli tuolla suht' alussa:"kun ei ole siellä moneen aikaan ollut." Itse olisin laittanut pikemminkin "pitkään aikaan" kuin moneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosiaan joo olis pitäny pistää tuo pitkään aikaan. Vaikka sitä tekstiä yrittää kirjakielelle vääntää nii aina sinne joku murresana jää :D

      Poista
  2. Kiva postaus! Mun makuun taas pienet murteelliset kohdat tuo tosi kivaa lisää ja persoonallisuutta! :)

    VastaaPoista

Muistathan jättää asiattomuuden omaan tietoosi!