10.11.2017

Ravit vs. Ratsastuskisat

Olen koko lyhyen elämäni ajan pyörinyt ratsujen sekä ravureiden parissa ja tuntui jotenkin luontevalta, että voisi vertailla näiden kahden lajin huipentumaa: kilpailuja. Vielä lisäksi, nämä ovat ainoastaan minun omiin kokemuksiini ja mielipiteisiini perustuvaa pohdintaa, jolla ei ole tarkoitus aiheuttaa kenellekkään pahaa mieltä. Kokemukset perustuvat lähinnä 2-tason kisoihin, satunnaisiin isompiin kisoihin ja harjoituskilpailuihin ja raveissa ihan harkkareista suurkilpailuihin ulkomailla asti.
Aloitetaanpas sitten!

Aikataulut

Ratsastuskisoissa ja raveissa on arvoidut lähtöajat luokille ja lähdöille. Olen vuosien aikana huomannut, että ratsastuskisat ovat lähes aina myöhässä kymmenisen minuuttia, joskus vielä enemmän. Raveissakin tapahtuu aikataulusta jäämistä, mutta usein vain pari minuuttia. Tosin, jos tapahtuu jotain isoa, esim. hevonen pääsee radalla irti, myöhästyvät ne paljon enemmän. Tämä on onneksi hyvin harvinaista. Ratsastuskisoissa ihmisiä tipahtelee herkemmin, mikä selittää useimmat myöhästymiset. Joskus kuitenkin kyse on kuitenkin siitä, että joku vaatii lisää verryttely aikaa, koska ei ole saapunut ajoissa paikalle ja näin luokan alkuun saaminen venähtää samantien ja sitä aikaa ei tulla millään kirimään myöhemmässä vaiheessa. Olen myös nähnyt tapauksia, joissa ratahenkilökunta ei ole osannut tehtäviään, tuomari on lähtenyt kahville kesken luokan ja muita lukemattomia syitä, jotka ovat myöhästyttäneet kisoja ihan turhaan. Raveissa kaikki on hieman järjestelmällisempää, tiettyä verryttelyaikaa ei ole ja näin on ihan oma vika, jos hevosta ei ole saanut lämmitettyä myöhästymisen takia.

(c) Jenny/Zennytintti

Hevosten käsittely

Ensimmäiseksi: jokaisessa lajissa on omat mätämunansa, valitettavasti.
Kaikki varmasti ovat kuulleet ja nähneet nämä kuuluisat pikkuponiluokat, joissa useasti liian nopeasti seuraavaan korkeuteen siirtyneen pikkutytöt hyppäävät, joskus jopa aivan järkyttävällä tyylillä. Pienemmissäkin kisoissa on nähtävissä välillä aika kyseenalaista toimintaa radalla. Muutaman vuoden ajan todistin, kun yksi ratsastaja karjui jokaisen esteen päällä ponilleen. Vielä useammin pikkukisoissa ja isommissakin näkee raipan käyttöä aivan turhissa tilanteissa, suusta repimistä, kun ei viitsitä ensin opetella ratsastamaan hevosta/ponia istunnan kautta rauhalliseksi, harmituksen ja vihan purkua hevoseen ja mitä kilteimmillä ja rauhallisimilla poneilla paljon rautaa suussa (voin sanoa näin vain tietysti niistä joilla olen ollut samassa tilanteessa ja tiedän, että niin paljon rautaa ei ole tarpeen). Onneksi nykyään suunta on pikkuhiljaa parempi ja kerta kerralla näkee vähän vähemmän ihan umpijärkyttävää käsittelyä. Aikuisilla on yleensä vähän rennompi ote näissä pikkukisoissa jä ylilyöntejä näkee vähemmän. Kansallisella tasolla taas osataan yleensä ratsastaa, kun tehdään sitä työkseen.


Raveissa on tiukat säännöt, miten ja kuinka paljon saa "ajaa" hevosta eteenpäin. Rikkeistä tipahtelee sakkoja herkästi ja tämän takia kuskit tietysti välttävät rumia ajotapoja, koska ainahan se on palkasta pois. Kuitenkin aina välillä näkee sitä, että ajetaan todella rumastikin, varsinkin amatöörikuskit, joilla ei ole välttämättä niin paljon kokemusta lähdöistä. Ajokieltoja rapsahtelee myös kiitettävän usein ja yleensä vielä ihan oikeista rikkeistä.  Ponilähdöissä ajaminen on ollut omana aikanani ja niitä seurailtuani ihan kohtuullisen siistiä ja hyvä niin. Monté-lähdöissä on ongelmana huutaminen ja siitä melkeimpä poikkeuksetta sakoitetaan ainakin yhtä kuskia per lähtö. Seuratessa esim. Ranskan tai USA:n raveja täytyy tosiaan muistaa, että näissä maissa ajokulttuuri on täysin erilainen, enkä toisaan ala puimaan sitä tässä ja nyt. Ruotsissa ajetaan mielestäni ihan kohtuullisen siististi ja Norjassa on piiskan käyttö kokonaan kiellettyä lähdöissä.


Tunnelma & ihmiset

Tämä on ehkä se suurin ero näiden kahden lajin välillä. Jotenkin musta tuntuu, että ratsupiireissä on tosi paljon kateutta ja ei oikeen voi olla kenenkän kaveri, jos tällä sattuu olemaan parempi hevonen tai menestyy muuten paremmin. Ratsupiirit on entistä enemmän pienentyneet ja kilpailut muuttuneet kilpavarustelun ydinkeskukseksi. Enään ei etsitä vikoja omasta ratsastuksesta tai ajatella, että mitä voisin tehdä paremmin ensikerralla, vaan pudotukset on automaattisesti hevosen vika. "Se ei vaan nostanut jalkojaan tarpeeksi", on ehkä yleisin lause nykyään.
Kilpailuissa ei juuri tervehditä, kuin läheisempiä tuttuja ja välillä ei niitäkään :D. Oon huomannut sen myös, että tässä parin vuoden aikana ratsukoille ei enää taputeta pikkukisoissa ollenkaan! Tää on tosi harmillista musta ja se latistaa minkä tahansa kilpailun tunnelmaa.


Raveissa oon huomannut, että ei ihmiset tuntemattomillekkaan välttämättä päivää sano katsomossa, Suomessa kun kerran ollaan, mutta heti kun on vaikka voilokit kädessä tai talutat hevosta, melkeimpä jokainen sanoo moi. Myös kerran kun olet jonkun puheilla ollut tai joku kuski teidän hevosta ajanut, aina vähintään moikataan.
Parasta on omasta mielestäni suurkilpailut, kuten Kuninkuusravit tai vaikkapa Kriterium, joiden tunnelma on ainutlaatuinen. Vein pikkuserkkuni (hän ei aikaisemmin ole ollut raveissa) tänä kesänä Vermon kuninkuusraveihin ja siellä kun taputettiin lähdön lähtiessä, hevosten tullessa kierroksenpaikkeilla ohi ja loppusuoralla kannustushuutojen saattelemana, sain hänetkin kiinnostumaan raveista pelkän tunnelman perusteella. Valitettavasti tunnelma ei ole ihan yhtä hieno Teivon marraskuisessa ja sateisessa illassa, mutta samat ihmiset siellä tallialueella pyörii, jotka luo sen tunnelman, jota kaipaan siellä enemmän aikaa viettäessäni. Nytkin Teivossa tiistaina Pastillin juostessa, kävin Horzen liikkeessä kaverin puheilla ja mulle tarjottiin ilmaset kaakaot.

(c) Markus Virtanen

Tästä päästään siihen tulokseen, että jos minun pitäisi valita lähdenkö raveihin vaikkapa Lahteen vai naapuritallille ratsastuskisoihin, lähtisin todennäköisesti mielummin raveihin. Minkälaisia kokemuksia teillä on näiden kahden lajin kilpailujen eroista?

-Sara

10.10.2017

Takaisin tositoimissa

Melkein vuoden tauon jälkeen Pastilli palasi taas radoille tositoimiin. Se viime startissaan Eskilstunassa (marraskuussa 2016) rikkoi jalkansa ja uran jatkuminen oli vaakalaudalla. Onneksi meillä ei ollut hevosen kanssa kiire ja näin ollen Pastilli pääsi jatkamaan reeniä kesän loppupuolella. Pastilli näytti tarpeeksi hyvältä nyt syyskuun lopussa ja Jari ilmoitti sen Forssaan pronssidivisioonakarsintaan.

(c) Markus Virtanen

Forssassa meitä oli vastassa kylmä ja sateinen sää. Kyseessä oli viikon pääravit eli 76-ravit ja niissä juostiin myös Tammavaltikka. Käytiin tallialueella moikkaamassa Jaria ja konimusta, itse olin siis tällä kertaa vain katsojan roolissa vaihteeksi. Pastillin varusteisiin oli tullut jonkin verran muutoksia aikaisempaan, päähän oli lisätty neopreenihuppu, smurffilappu oli otettu pois ja kuolameksi vaihdettu puoltaja. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan neopreenihupun "paine" rauhoittaisi hevosta ja se oli koettu Pastillilla hyväksi ja se oli ollut lämmityksessä oikein rauhallinen, mikä ei siis ole ollut tavanomaista Pastillille. 

(c) Markus Virtanen

Pastillin lähtö oli vasta seitsemäs, joten aikaa odottelulle oli paljon. Toki ajan sai kulkemaan mainiosti seuraamalla aikaisempia lähtöjä, jotka olivat hyvin mielenkiintoisia. Esimerkiksi suomenhevosori Larvan Hurmos otti kuudennen peräkkäisen voittonsa. Tällainen voittoputki on harvinainen, varsinkin suomenhevosilla. Nyt Hurmoksella on jo seitsemän voiton putki, kun se voitti Vermossa 4.10.
Kun lähdön hetki viimein koitti jännitystaso alkoi olla aika korkealla. Startti sujui niin hyvin kuin näin pitkän tauon jälkeen voisi sujua ja ottaen huomioon, että lähdön väliajat olivat 11.5, 15.0, 11.5 ja 13.0 (eli aika lujaa, varsinkin tämän tason hevosille), niin ei voinut olla kuin tyytyväinen kahdeksanteen sijaan ja 14.3 tulokseen. Jalkakaan ei osoittanut mitään oireita ja hevonen ei ollut liian väsynytkään startin jäljiltä, joten kaikin puolin ihan onnistunut reissu! (Lähdön näet tästä, 30.9.2017 Forssa lähtö 7.)

26.9.2017

Kolme päivää Hilkkaa

Tutustuin tuossa elo-syyskuun vaihteessa uuteen tuttavuuteen eli Hilkkaan. Hilkka on Ratsutila Linjamäen tuntihevonen ja siellä siis siihen tutustuin. Ensimmäisen kerran Hilkalla menin vauhtimaastossa ja tykästyin heti sen vauhdikkaaseen laukkaan ja herkkisluonteeseen. Toisen kerran Hilkalla menin estetunnilla. Edeltävällä tunnilla Hilkka näytti välillä vähän kompuroivan ja Hannun onnettomuus oli juuri edellisenä päivänä tapahtunut, joten kauhukuvat pyörivät alkutunnista päässä. Yllätyin kuitenkin tosi positiivisesti, Hilkka oli kiva ja sain sen yli jumpastakin ongelmitta. 

Torstaina 21.9 oli vuorossa taas tunti ja luvassa leikkejä ilman satulaa. Siitä olikin jo vähän aikaa, kun viimeksi olen leikkitunnilla ollut ja niillä on aina tosi kivaa ja hauskaa. Listassa luki, että saamme itse päättää hevoset ja minulle valikoitui jäljelle jääneistä sitten Hilkka. Tunnilla tehtiin paljon eri juttuja, oli viestikisaa ja laukkakisaa jne ja Hilkka oli hyvä. Ainut vain, että kun sillä on aika terävä säkä ja se on "kolmionmuotoinen" niin epämukavuusaste oli välillä aika korkealla :D

Tässä pari videota, joista kaksi ekaa on alkuverkasta ja kaksi vikaa loppupuolelta tuntia. Videomateriaali sisältää voimakasta kielenkäyttöä





Videot (c) Anna / Dreaming of Bag End

Lauantaina vuorossa oli koulukisat, joissa menin HeB K.N. Specialin. Tämä oli siis neljäs kerta, kun olin Hilkan selässä joten mitään huippusuoritusta en todellakaan edes odottanut. 
Veryttelyssä Hilkka oli todella kuuman oloinen, se puski ja puski eteenpäin ravissa enkä saanut sitä oikein yhtään kuuntelemaan pidätteitä. Verkka sitten huipentuikin pieneen pätkään pukkilaukkaa ja tässä vaihessa totesinkin, että jos me saadaan radasta hyväksytty tulos, se olisi kuin pääpalkinto. Kentällä Hilkka kuitenkin hieman rauhoittui, vuoroa odotellessa. 
Radalla Hilkka oli vähän jännittynyt ja tuomarin papereissakin luki, että ei vastaa pidätteisiin ja on jännittynyt. Yksi isompi moka radan varrelle mahtui; ensimmäisellä laukkaympyrällä en saanut laukkaa nostettua kunnolla ja näin ollen näistä kahdesta kohtaa tuli neloset. Muuten ohjelma oli aika tasaisesti viiden ja kuuden pisteen välillä. Lopputuloksena oli 54%, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Mun ekat koulukisat pariin vuoteen, meidän eka koulurata ja vielä saatiin tavoitekin saavutettua eli hyväksytty suoritus. Tästä eteenpäin vaan lisää treeniä niin aletaan lähentelemään niitä säädyllisiä prosenttimääriä!


 Hilkalla on tosiaan siis hissikuolain ja multa unohtui remmi jolla saadaan estettyä kuolaimen liika "vääntyminen". (Ja tosiaan harkkakisat oli siis kyseessä)





Sunnuntaina oli esteiden vuoro, joissa hyppäsin pikkuluokan 70-80cm. Hilkka oli veryttelyssä tosi hyvä ja tuli pidätteestä takaisin esteiden jälkeen mukavasti. Otin siinä maneesissa pari verkkahyppyä ja sitten pihalle odottelemaan. 
Rata oli kokonaisuudessaan aika hyvä, vaikka sieltä pari puomia tulikin alas. Vauhtia olisi voinut ehkä hiukan vähentää, mutta Hilkka on vähän tuollainen ferrarimallin hevonen. Mukavaa vaihtelua siis Relliin, jota tarvitsee ratsastaa aikalailla eteen. Kisoista jäi hyvä fiilis ja haluaisinkin enemmän alkaa vielä hyppäämään Hilkalla, nyt kun on päästy vauhtiin ja pois alkukankeudesta!

Tässä näkyy, kun kuolain on oikeassa asennossa

21.9.2017

Lapsuuden haaveista päivää - olisiko hetki aikaa jutella?

Pienestä pitäen mun haaveammattiini on liittynyt hevonen. Oli se sitten hevosenhoitaja tai eläinlääkäri, hevoset olivat kaikki kaikessa. Vanhemmiten tuli selväksi, ettei musta ainakaan eläinlääkäriä tule. Matikkaa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa... Kaikkea mitä koulussa vihaan eniten tarvittaisiin tuohon ammattiin ja mun pää ei kestäisi sitä.
Vanhemmat, sukulaiset ja lopulta oma järkikin sanoi, että susta ei tuu hevosenhoitajaa. Paska palkka, paskaa duunia, hullujen hommaa... Ja lopulta kuitenkin yhteishaussa olin melkein pistämässä Kaustisen raviopiston nimeä toiseksi hakuvaihtoehdoksi.



Näin jälkeenpäin mietityttää ja ehkä kaduttaakin, että en laittanut sitä siihen listaan, koska jos en olisi päässyt Rellun IB-linjalle, olisin joutunut jäämään Hämeenkyröön. Kaustisella kuitenkin neljän vuoden kuluttua olisi odottanut valkolakki ja ammattinimike: hevosenhoitaja. "Onneksi" tämä kaikki on vain jossittelua, sillä olen kyllä tyytyväinen tämänhetkiseen opiskelupaikkaani ja ainakin vielä hevoset ovat osa elämääni, lukiosta huolimatta.



Nuorempana kinusin aina hevosta. Yläasteella tajusin, ettei sellainen mitenkään sopisi tulevaan elämänvaiheeseeni ja olen ihan onnellinen, että minulle ei koskaan sitä ratsua hankittu. Ajan mittaan halu omasta ratsusta vaihtui omaan ravuriin. Tällä hetkellä en halua ratsua ja olen päättänyt, että jos joskus hevosen hankin, se tulee olemaan ravihevonen. Jos tuuri käy, se maksaa itsensä takaisin. Olen myös huomannut sen, että haluni työskennellä juuri ravihevosten parissa on suurentunut vuosien saatossa. Olin viime talvena Niemisellä tetissä ja homma oli juuri sitä, mitä sen oletinkin olevan: ei mitään hehkeää mutta kokemus lähinnä vahvisti haluani hevosalalla työskentelystä.

Jos Siiristä joskus aika jättää ja elämäntilanteeni sallii uuden vuokrahevosen ottamisen, aion etsiä pääasiassa sellaista yksilöä jolla pääsisi ajamaan. Haluan edelleen suorittaa c-ajoluvan, kunhan vain löytäisin hevosen sinne kurssille. Mikä parempi tapa hankkia mahdollisia suhteita kuin työt? Viikonlopputyöt ravitallilla tai iltahommat juoksupoikana raveissa olisi ihan unelmaduunia tähän lukion vastapainoksi. Mutta mistä niitä löytää? Tai paremminkin: Kuka on halukas ottamaan 16-vuotiaan tallillensa töihin?



Tässä viimeisen parin kuukauden aikana, raveja seurattuani vielä entistäkin enemmän ja Riina Rekilän sekä Emma Väreen vaikutuksen alaisena, ajatus siitä, että lähtisinkin lukion jälkeen aikuisopiskelemaan hevosenhoitajaksi tai ravivalmentajaksi on kytenyt riittävän kauan, että se roihuaa nyt jo ihan kunnon liekillä. Nykyään on kuitenkin pakko opiskella monta ammattia, enää et opiskele kokiksi ja tee sitä hommaa seuraavat 50 vuotta, niin miksei sitten toteuttaisi niitä unelmiaan kerran siihen on mahdollisuus! Kepillä voi koittaa keväistä jäätä ja jos ei sitten onnistakaan niin voi aina palata opiskelemaan vähän lisää, kun on lukio pohjalla.

Jos selviän IB:stä hengissä, toimikoon hevosala palkintonani! 

15.7.2017

Haastattelussa Olli Koivunen

Olin Teivossa raveissa eilen (14.7), kun oli Martti Keskisen ajajamestaruus ja finaalissa juoksi Jarin Beauty Pace ja se sai ohjastajakseen Jukka Torvisen. Samalla käytävällä kuin Jari olivat Irrit, joiden hevosta ajoi Olli Koivunen, jota olin siis haastattelemassa. 

(c) Minä, joskus viime kesänä Vermossa

Pysäytin Ollin Teivonlinnan pihalla ja kysyin olisiko hänellä hetki aikaa ja kerroin asiani. Hänellä oli aikaa, joten pidemmittä puheitta siirryin asiaan. Ensiksi kysyin nämä perus kliseiset kysymykset, eli kuka olet ja mistä tulet, joihin sain vastaukseksi "Olli Koivunen Suomen Turuust". Minulla oli valmiina paljonkin kysymyksiä, ihan järkeviäkin, mutta minua jännitti paljon ja introverttinä sosiaaliset tilanteet vieraiden ihmisten kanssa eivät ole mikään minun juttuni, kaikki kysymykset kaikkosivat päästäni (tyhmänä en ollut kirjoittanut niitä muistiin), sanatkin menivät sekaisin ja näytin varmasti totaaliselta idiootilta siinä takeltaessani. Ne kysymykset, jotka mieleeni jäivät, kysyin ja olin ihan tyytyväinen, että uskalsin edes pysäyttää hänet ja puhua. 

Aloitin kysymällä, minkälaisilla hevosilla hän tykkää ajaa ja hän kertoi pitävänsä tietysti hyvistä hevosista, mutta lisäsi, että hyväajoiset ja kiltit hevoset ovat myös hänen mieleensä. Samaan syssyyn kysyin parhaasta ravimuistosta ja sain vastaukseksi Ratu Royalen voiton Solvallassa Elitloppet-viikonloppuna vuonna 2016 (juoksun näet tästä). Sekavien kysymysten sarjaa jatkoi kysymys, milloin hän kiinnostui raveista ja hevosista, vai oliko hän pienestä pitäen mukana hevosjutuissa. Oletin, että hän olisi ollut aina kiinnostunut hevosista, sillä hänen isänsä on ammattivalmentaja- ja ohjastaja, mutta hän kertoi kiinnostuneensa hevosista vasta 11-12 -vuotiaana ja silloinkin siis vain hevosista, ei poneista. Hän mainitsi ajaneensa myös muutaman ponistartin ja omistaneensa ponin, mutta poni oli toiminut lähinnä hevosten "korvikkeena", kun ei vielä silloin saanut hevosilla kilpaa ajaa. 

Lopuksi kysyin olisiko hänellä vinkkejä aloitteleville kuskeille, sekä lajista kiinnostuneille, joita tuli muutama:

  • Hakeudu ravihevosihmisten pariin (raveissa tai muiden tapahtumien jne. kautta)
  • Mene töihin tallille, mahdollisuuksien mukaan hyville valmentajille ja hanki sitä kautta kontakteja
  • Kuuntele kaikki neuvot, opit ja ohjeet treenaamisesta ja hoitamisesta, mutta opettele ajan myötä erottamaan hyvät vinkit sellaisista, joiden pitää mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos


Kiitoksia ajasta ja vastauksista Ollille!

-Sara

7.7.2017

Juokse sinä humma|Ypäjän ravileiri 2017

Hei ja terkkuja Ypäjältä!

Olin viimeviikolla (viikko 26) ke-su Ypäjän hevosopistolla ravileirillä Pauliinan kanssa. Pauliina oli Leenulla korttikurssilla ja minä hevostenajoleirillä opiston pollella. 

Menin tiistaina illalla Pauliinalle yöksi, kun lähtö oli puoli yhdeksän aikaan. Yhdeksältä meidän oli tarkoitus olla Teivossa hakemassa Leenulle kilpakärryt lainaksi. Haettiin kärryt ja lähdettiin kohti tallia, josta otettiin Leenu ja sen tavarat kyytiin ja nokka kohti Ypäjää! Automatkalla puhistiin, että meidän on päästävä samaan huoneeseen tai mekkala nousisi :D.

Perille saavuttuamme heitimme ponin tallille ja käytiin ilmoittautumassa. Tämän jälkeen meillä alkoi eri ohjelmat ja minun tehtävänäni oli suunnata 3-talliin, josta löytäisin Simon (opettajamme), muut hevosleiriläiset ja hevoset. Sain passikseni (passi=hoitohevonen) lämminveritamman nimeltään Bensin Barbie Li eli tutummin Barbi. (Barbista ei valitettavasti ole kuvia, tässä linkki tamman sukupostiin, jossa on muutama kuva) Pääsimme heti keskiviikkona jo pienelle ajolenkille, mikä oli tosi kiva, nimittäin pystyttiin sitten torstaina menemään ihan kunnolla, kun hepat oli jo vähän tutut.

Tässä alustava ohjelma, johon tuli leirin kuluessa tarkennuksia ja pieniä aikataulumuutoksia.
(Klikkaa kuvaa saadaksesi sen suuremmaksi)

Jokainen päivä toisti aika lailla samaa kaavaa; eli kuudelta talliin, yhdeksältä ajo, klo 12 jälkeen lounas, klo 13 teoriaa, hevosten hoitoa jne. ja klo 17 päivällinen, jonka jälkeen oli erinäisiä iltaohjelmia. Rankinta oli ehdottomasti ne puoli kuuden herätykset, joihin en todellakaan ollut tottunut, varsinkaan kun en ole aamuihminen. 

Keskiviikon iltaohjelmana oli leirikaste, jossa pääsimme (silmät sidottuina) John Deeren gatorin lavalle, jota ajoikin tuttu ihminen Vincent (Vincent on ollut vuonna 2015 mun kanssa samalla kenttäleirillä)! Kyydityksen jälkeen meidän piti kulkea jonossa liinasta kiinnipitäen pitkin poikin derbykenttää, jolla oli erinäisiä tehtäviä ja esteitä. Mikään niistä ei ollut ylitsepääsemättömän kamalaa, mutta kaikista eniten "vihasin" loppukastelua neliasteisella vedellä sekä jalkojen laittamista märkään turpeeseen. Märässä turpeessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun se vesi siinä seassa oli ihan jääkylmää ja me emme saaneet jalkojamme kuivaksi pitkään aikaan, kun piti odottaa muiden selviytymistä leirikasteesta. 

Torstaina oli vuorossa montén teoriaa ja kokeilua Miia Myllymäen ohjauksella. Miia kilpailee siis itse montéa ja oli kiva kuulla kaikenlaisia pieniä ja suuria faktoja varusteista, säännöistä ja muusta. Kokeiluhevosina toimivat Barbi sekä Timppa (Timbal Lake). Barbilla oli selässään treenisatula ja Timpalla Zilcon 750 grammainen kilpasatula. Timpalla oli myös kilpailtu montéa 85:den startin verran ja se oli pärjännytkin siellä. Itse menin ainoastaan Timpalla. Olisin halunnut Barbillakin mennä, kerran se minun passini oli, mutta en kerinnyt sitten toista kertaa. Timppa oli tosi kiva ja kilpasatula oli yllättävän helpohko "istua". 

Kyllä musta joku päivä vielä ihan oikea montékuski tulee! 

Perjantaina ennen iltaohjelmaa ja päivällistä pääsimme lavakärryajelulla. Hevosina toimivat Noituva ja Valvi, molemmat suomenhevosravureita. Kärryajelu oli yllättävän kiva ja hieno, eikä niin tylsä kun olisin voinut ajatella. 

Kuvassa näkyvä hevonen on Valvi. Itse olin Noituvan kyydissä.

Iltaohjelmassa oli poniagility kisat, joissa menin Leenulla. Tehtäväradalla oli pujottelu, kavalettien ylityksiä, pysähtyminen kaikki jalat maassa kolmen sekunnin ajan ja laineen alitus. Leenu meni kaikki tehtävät kivasti, vaikka innostuikin viimeisellä linjalla niin, että meinasi päästä karkuun!
Iltaohjelma ei loppunut tähän vaan agilitykisojen jälkeen päästiin vierailemaan opiston hevosfysiossa. Siellä oli mahdollisuus viedä ponit suolahuoneeseen ja vesikävelymatolle. Kävin itsekkin seisomassa suolahuoneessa, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Illan lopuksi otimme vielä parit kuvat Leenun kanssa Pauliinan avustuksella.


Lauantaina iltaohjelmassa oli pihaleikkejä ja leikimmekin kymmentä tikkua laudalla. Siitä oli aikaa, kun olen itse viimeksi leikkinyt mitään pihapelejä/leikkejä ja vitsit oli kyllä oikeasti hauskaa ja kivaa! Leikkimisen jälkeen jäin uuden tuttavani Jeminan kanssa katselemaan elokuvaa Seabiscuit, muiden mennessä vielä pelaamaan jalkapalloa derbykentälle.

Ajoimme joka päivä, myös sunnuntaina, mikä oli mahtavaa. Joka aamu paistoi aurinko ja hevosopiston hienoissa puitteissa oli mahtavaa päästää menemään hevosella. Yksi parhaimpia muistojani koko leiriltä tulee olemaan varmastikin se, kun viimeisenä aamuna ravasimme oikoreittiä metsän keskellä, lintujen laulaessa ja auringon paistaessa kasvoille. Hevoset pärskähteli tyytyväisinä ja oli hyvä mieli myös itsellänikin. Ainut, mikä jäi ehkä pikkuruisesti harmittamaan, oli se, että emme päässeet radalle hevosilla, kun korttikurssilaisilla oli aina samaan aikaan volttausharjoitukset. Menimme koko leirin ajot siis hiittiksellä sekä lukuisilla metsäpoluilla.
Leirin teoriat oli myös tosi hyviä ja Simo osasi pitää teoriat mielenkiintoisina ja käytännönläheisinä. Saimme itse tehdä erilaisia sidoksia ja hauteita Hevosen terveys -teoriassa ja kengityksen teoriassa oli oikea kengitystilanne, jonka Simo selosti alusta loppuun. Sen jälkeen tutustuimme tuttuihin ja vähemmän tuttuihin kenkiin sekä nauloihin ja niiden käyttötarkoituksiin

Ennen leirin päätöstilaisuutta sunnuntaina veimme Barbin ja Timpan laitumelle, kolmannen hevosen Topiaksen jäädessä vielä talliin, sekä meillä oli Hevostaitomestari-kilpailu, jossa piti koota päävehkeet mahdollisimman nopeasti oikein, tunnistaa rehuja sekä ravihevosen varusteita. Meidät jaettiin satunnaisiin joukkueisiin ja minun joukkueesani oli myös muut (2) hevosleiriläiset sekä pari korttikurssilaista.  

Kokonaisuudessaan leiristä jäi hyvä mieli ja tekemistä ainakin riitti. Tutustuin uusiin ihmisiin ja opinkin hieman lisää myös. Leirin ajan oli onneksi myös aurinkoista ja aika lämmintä, mikä oli onni! (Mielen sopukoista kaivettiin esille myös remmivaljastus, kun olin tottunut luksukseen eli pikalukkoihin, joita ei Barbilla ollut)

-Sara


27.4.2017

Kamikaze-kuskit Teivossa

Moikka,
Oltiin viime sunnuntaina Pauliinan kanssa ensimmäistä kertaa Leenulla radalla. Tarkoitus oli vain tunnustella, miten Leenu toimii radalla, kun hän ei ole moneen aikaan siellä ollut. 


Treffit oli sovittu Teivon alakatoksille klo 12 ja sinne kymmenen yli saavuinkin. Leenu oli jo melkein valjaissa, kun mukana oli tallilta monta ihmistä sekä yksi suomenhevonen myös. Leenulle oli hommattu sekki ja lainaan saatu ihan oikea potkuremmi, joka oli hieman pitkä mutta parempi se kuin ei mitään. 




Lähdettiin radalle pienen miettimisen jälkeen, että kuka sinne nyt sitten Lemppaa ajamaan lähtee. Ensin Pauliinan piti mennä yksin, mutta koska Pauliina ei aikaisemmin ollut ajanut radalla, olisi turvallisempaa Leenun tuntien, että myöskin minä lähtisin mukaan. 
Ajettiin ensin kerran käynnissä radan ympäri ulkoratoja pitkin ja sen jälkeen otettiin etusuoralla vähän hölkkää. Kolmannen kierroksen alkupuolella Leenulta lähti toinen korvapallo irti ja se Hänen Korkeuttaan hieman säikäytti, minkä johdosta saatiin makua taas näistä äkkikäännöksistä. Tämän jälkeen Pauliina luovutti ohjakset vähäksi aikaa minulle. Otettiin sitten pari reippaampaa pätkää ja nämä menivät oikein mallikkaasti.
Leenulla oli vähän kiimaa, hirveästi hirnuili ja häntä heilui, mutta silti toimi ihan normaalisti. Leenu ei pelännyt traktoria ja nopeammatkin hevoset menivät ohitse ilman sen suurempaa katastrofia. Tämä oli helpotus ja nosti osakkeita sen suhteen, että Leenusta voisi vielä jotain tullakin. 



Loppu ajo meni kivasti, myös Pauliinan ajamana ja Erkin (se mukana ollut suomenhevonen siis) tullessa rinnalle päästiin vetämään hyvä hiitinpätkä. Leenu ei myöskään kertaakaan ajon aikana punkenut talliportille kaarteessa tai yrittänyt hyppiä pystyyn siinä kohtaa, mitä Leenu kotona tekee aina välillä. Tätä voisi siis kutsua jonkinlaiseksi työvoitoksi senkin asian suhteen. 



Leenu pestiin ajon jälkeen ihan kunnolla saippuan kanssa, kun se on viimeksi pesty saapuessaan Pauliinalle noin vuosi sitten. Leenu välillä vähän nosteli takajalkaa siihen malliin, että olisi potkaissut, mutta ei onneksi sitä tehnyt. Viime kerralla Leenu oli kuuleman mukaan hyppinyt useamman kerran pystyyn, onneksemme kuitenkin ei hypännyt kertaakaan. 

Päivä oli siis kaikin puolin oikein onnistunut ja siitä jäi hyvä mieli kaikille. Leenu ehkä yllätti hieman positiivisesti järkevyydellään ja terhakkuudellaan, taisi tulla vanhat muistot radalta mieleen ja sen mukana käytöskin parantui. 

-Sara


10.4.2017

Paikka sydämessä: Kaneli

Järveksi ajattelen uima-altaan
sinut pojaksi vuoden takaa
jos suljen silmäni
on tässä ihan hyvä makaa




Risteytysruuna Kaneli oli pienelle 8-vuotiaalle tytölle ilkikurisine silmineen ja lehmänkirjavine karvoineen varsinainen sydämensulattaja. Kaneli oli tallin pienin ja mielestäni myös söpöin poni ja taisi niin muutama muukin ajatella. Vuoden ajan kävin tunneilla ja aina mahdollisuuksien mukaan toivoin Kanelia tunnille, kunnes tuli ikä yhdeksän täyteen ja äitin ja tallinpitäjän erikoisluvalla sain alkaa myös hoitaman Kanelia.
Olin jonkin aikaa kakkoshoitaja, kunnes lopulta sain Kanelin yksin hoidettavakseni. Hienointa oli, kun ennen talliremonttia Kaneli asui yksäripuolella ja sain sinne astella uuden hoitopakkini (oikeasti se oli työkalupakki) kanssa, joka maanantai ja torstai.

Luonteeltaan Kaneli oli aika perus poni. Vähän testaili ja välillä saattoi jotain näykkiä/hamuta. Karsinassa aika välinpitämätön, paitsi että kenkää saattoi tulla jos ei varovainen ollut. Ratsastaessa oikea pukkikone ja julli. Liikkunut ei sitten millään ja jos liikkui niin silloinkin hitaasti. Joskus teki maneesissa lähtöjä mutta harvemmin, kun ikääkin tuli lisää. Kanelin kanssa pääsin hyppäämään ensimmäiset "maastoesteeni", eli pari tukkia ja muutama kiinteä este nurmikentällä/laitumella. Tämäkin kerta päättyi siihen, että lopulta olin yhtä estettä vasten pää alaspäin kun olin tullut selästä alas. Eräs maastolenkki joka mentiin alkukäynneillä (joku 1km mittainen) tipuin ainakin 10 kertaa. Aina kun kaverini Anna katsoi taakseen, joko minä olin Kanelin kanssa puskassa, Kaneli ilman minua puskassa tai minä ilman Kanelia puskassa :D. Herraponin kanssa on tullut myös kaaduttua.
Talli, jossa Kaneli asui, järjesti aina lomilla vuokrauksia ja vuokrasin aina Kanelia, vaikka aloin olemaan jo hieman pitkä. Viimeisen ratsastustunnin Sata-Hämeellä sain mennä Kanelilla. Vaikka tämä tunti ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, oli se hyvä tapa hyvästellä talli ja Kaneli myös samalla.


Opin Kanelilta valtavan paljon. Tasapainoni kehittyi noiden 2-3 vuoden aikana niin paljon, että sitä kehitystä ilman en varmaan olisi edes ehjin nahoin selvinnyt monista myöhemmistä pukituksista isommilta hevosilta ja poneilta. Kaneli opetti myös kärsivällisyyttä tälläiselle vielä silloin pienelle ja ymmärtämättömälle tytyölle.
Kiitos Kaneli  

9.4.2017

Hevosesittely pt. 2

Heippa! Tässä tulisi nyt sitten hevosesittelyn toinen osa.



Quattro Tilly a.k.a Unto
i. The Best Madrik
e. Helene Tilly
ei. Starchip Entrprise
Unto on nyt 4v lämminverinen ravuri ja Paschan pikkuveli. Asuu myös Häijäässä Kinnusella. Toisin kuin Pascha, Unto on vielä ainakin orinroikale. Unto on vähän ehkä järkevämpi kuin veljensä ja ei yhtä laukkaherkkä. Pientä napsijan vikaa tuossa ehkä on, muuten omien kokemuksien perusteella kiltti. Unto tuli meille 2015 loppuvuodesta Ruotsista.
Statistiikka 7 3-2-0

10.3.2017

Kaikennäköisiä kuulumisia

Moikka taas pitkästä aikaa!

Koulussa ollut vähän kiireitä (mm. yhteishaku), niin kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle.

Tässä viimeviikkoina olen ratsastellut vähän kaikennäköisillä ja kokoisilla hevosilla, joten teen nyt postauksen, jotta pääsette taas kiinni, että mitä, missä ja milloin :)

Tiistaisin kävin Siirillä, viikolla 9 (eli hiihtolomalla) irtojuoksutin ja mammalla oli oikein paljonkin virtaa, jonka johdosta esitteli kyllä tosi hienoa ravia. Siiriä on oikein kiva irtojuoksuttaa, kun se lukee niin hirveän hyvin kehonkieltä. Ei tarvitse kun painopistettä vaihtaa ja siirtyä toiselle puolelle ajolinjaa niin mamma jo vaihtaa suuntaa. Irtojuoksutusta edeltävällä kerralla ratsastin ihan normaalisti. Kävin Siirillä myös viime sunnuntaina (5.3) ja viime tiistaina (7.3). Näillä kerroilla ainoastaan kävelytin Siiriä kun kenttä oli kova ja jäinen. Tiistaina myös tuuli kovasti, mikä jännitti mammaa taas ihan hirveen paljon. 

Siiri korvat tötteröllä irtojuoksutuksen jälkeen

Anjalassa kävin tunnnilla ihan normaalisti perjantaisin ja molemmat kerrat menin Rosalla (Kipikiin Rosalinta), joka on 5v lapsihepo. 8 viikolla oli puomitunti ja hiihtolomalla estetunti. Rosalla ei oltu aiemmin hypätty kuin pieniä ristikoita ja mentiin tamman ekat pystyt! Hyppy tuntui selkään oikeen mukavalta ja Rosa on aika rohkea hyppääjä, lähdettiin muutama hyppy meinaan vähän liiankin kaukaa. Välillä ja jo aiemmilla kerroilla on tullut huomatuksi, että tamma välillä vähän kiukuttelee kun joutuu oikeisiin töihin eikä pääse vaan hölköttelemään uraa pikkulasten kanssa :D.

Hiihtolomaviikon maanantaina kävin kokeilemassa Siirin tallilla asustelevaa hevosta, nimeltään Dollari (Dollár III). Tein Dollarilla kentällä ihan perusjuttuja ja kokeilin kaikki askellajit lävitse. Dollari oli oikein mukavan oloinen ja Dollarin omistaja näytti kaikkien tavaroiden paikat ja ruokinnan, että sitten jos hän apua tarvitsee hoitamiseen ja liikutukseen, tiedän mistä kaikki löytyy. Avulle oli tarvetta 7.3 tiistaina ja siivosin karsinan ja laitoin ruuat sekä kävelytin Deetä kentällä, kun oli siis tosiaankin aika jäistä. Deen omistaja laittelikin viestiä, että voitaisiin joku päivä lähteä käymään maneesilla ratsastamassa, ellei kenttä tee tässä jotain ihmeparantumista viikon parin sisään. Sieltä toivottavasti saisin jotain kuviakin.

Sunnuntaina kävin auttelemassa Pauliinaa Kuun kanssa (toisinsanoen mäkätin ja jakelin neuvoja, kun he hyppäs maneesilla ja harjotteli Kuun kääntämistä) ja käytiin myös ajamassa Leenulla pari kierrosta eli yhteensä n. 4km. Ei menty kuin pientä hölkkää, kun sielläkin oli paikat jäässä. Täytyy toivoa, että joko tulisi hirveesti lunta pehmentämään ja lisäämään pitoa tai sitten sulaisivat kaikki kokonaan pois. Itselle toi jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa paljon houkuttelevammalta, kun kevät lähestyy. 

Tälläistä tälläkertaa, vähän lyhyehkö ja kuvaton postaus, mutta ensikerralla nähdään toivottavasti kuvien kera!

-Sara

5.2.2017

Viikon 5 heppailut

Moikka,

Tällä kuluneella viikolla olin tetissä Niemisen Markun ravitallilla Teivossa. Mun tehtäviin siellä kuului hevosten valjastus ja purku, hevosten ja varusteiden pesu, hevosten hoitotoimenpiteet esim. jalkojen käärimiset yms. ja yleinen tallin siistiminen. Tykkäsin tosi paljon hommasta ja ei tullut missään vaiheessa sellaista fiilistä, että tän perusteella en ainakaan hae Kaustiselle, vaan kokemus lähinnä vahvisti luottamusta, että tuun kyllä selviään tällä alalla!

Tiistaina oli vuorossa Siirin ratsastus ja tallihommat. Normisti siis siivosin karsinan ja laitoin heinät sekä ruuat. Ratsastin Siirillä sellaisen puolisen tuntia tein paljon ravia ja eteen alas työskentelyä. Siiri meni oikeen kivasti ja rennohkosti. 

Perjantaina oli Anjalan tunnin vuoro jolloin menin Lyylillä (Ave Maria). Tunnilla tehtiin loivia kiemuroita ravissa ja käynnissä ja voltteja ravissa ja laukassa. Tarkoituksena oli siis asetella ja taivutella. Lyyli oli alusta asti vähän jäykkä eikä oikein halunnun taipua, mutta lopppua kohti se tuli hieman paremmaksi. Parhaiten onnistuivat laukasta käyntiin siirtymiset, joista olin yllättynyt positiivisesti. Pikkusisko oli kuvaamassa, mutta kuvien laatu ei päätä huimannut, joten tässä kaksi parasta otosta :D



Lauantaina vuorossa oli taas Teivon T76-ravit, jossa kävin morjestamassa tuttuja ja kerkesin pari lähtöä katselemaan ennenkuin lähdin Pauliinan synttäreille. Olin Teivossa siinä puoli yhden aikaan, kun iskä meni kokoukseen. Kävin siinä sitten Teivonlinnassa välipalalla ja katsomassa poisjäännit ja muuten hengaamassa. Sen jälkeen kävin Horzessa ostamassa piiskan Pauliinalle synttärilahjaksi ja sitten siitä lähdin tallinmäelle käymään juttelemaan Jarin ja Terhin kanssa. Jarilla oli siis Super Ray eli Reino startissa ja sen lähdön (2) jälkeen lähdinkin Pauliinalle.

Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään Siirillä poikkeuksellisesti, kun sillä on tiistaina kranio. Pauliina tulee mukaan sinne ja sen jälkeen mennäänkin Kuulle, jossa käyn ajamassa Leenun :)

-Sara

25.1.2017

Hevosesittely pt. 1

Moikka, nyt olis hevosesittelyn aika!


Sadiga a.k.a Siiri 
Siiri on 22v arabitamma, joka on mulla vuokralla. Siiri on hyvin arvonsa tunteva mutta kiltti. Ratsastaessa alkuun vähän hidas ja jännittynyt, mutta tästä tammasta saa irti sarjavaihtojakin, jos on hänen arvollaan mammalla hyvä päivä.
Siirillä ei enää hypätä, mutta puskailu ja kouluratsastus on tämän mamman kanssa oikein kivaa. Siiri asuu Viljakkalassa, jossa on mahtavat maastot ja baanaa missä päästellä!
Siirillä käyn yleensä kerran viikossa, pyydettäessä enemmänkin.


Pascha Tilly a.k.a Pastilli, Pascha, Paska... rakkaalla lapsella on monta nimeä
i. Ready Cash
e. Helene Tilly
ei. Starchip Entrprise
Pascha on nyt viisivuotias lämminverinen ravuri, joka asustaa Häijäässä Jari Kinnusen ravitallilla. Pascha on nyt ollut tauolla, mutta menestynyt aika hyvin starteissa. Pascha on ehkä hieman laukkaherkkä, joten ne startit joissa ei sijoitusta ole tullut ovatkin yleensä laukkaan päättyneet.
Statistiikka: 25 8-3-3


-Sara

23.1.2017

Hei!

Moikka,

Päätin nyt aloittaa hevosblogin, muutaman vuoden lifestyle/random -blogia pitäneenä. Entinen blogi on nyt siis jäissä, mutta sinne saattaa tulla satunnaisia postauksia. 

Olen siis Sara, 15, kohta 16 vuotias tyttö Pirkanmaalta, tarkemmin Tampereen seudulta. Blogissa tullaan seuraamaan elämääni hevosten kanssa. Blogin hevosia tulevat olemaan 22v arabitamma Siiri, ravurit Pastilli, Unto & Titta ja satunnaiset ratsastuskoulun tuntihevoset, sekä Raketilla Kuuhun -blogin Leenu.

Olen ratsastanut kohta 11 vuotta säännöllisesti ja leireillyt melkein joka kesä ympäri Suomea.
Raviurheilu on muutamana viimevuonna tullut vielä entistä enemmän elämääni mukaan, vaikka ensimmäinen perheeni kimppahevonen ostettiin jo 2006. Vuonna 2014 ajoin Ypäjällä poniajoluvan ja nyt tänä keväänä olisi tarkoitus ajaa C-kortti eli hevoskortti. 

Teen hevosista esittelypostaukset pikimmiten ja pääsette sitten tutustumaan paremmin niihin.

Kameroina toimii Canon Eos 550d ja Samsung Galaxy S5 Mini (tästä jälkimmäisestä johtuu yleensä kuvien/videoiden huono laatu :D)

Hevosien lisäksi harrastan pianon soittamista sekä piirtämistä.

Näihin tunnelmiin
-Sara